Mun vuodet vähenee
ne ilmaan ohenee
kuin savu taivaaseen

Mun jälkeeni ei jää
kai mitään kestävää
pois kaikki häviää

Mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen

On turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa

Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?

Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?

Sä säästät lippaaseen
rahat käytät korkoineen
kai taloon kiviseen

Vaan miksi uskot niin
jos sulle pedattiin
vain sänky sammaliin

Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?

Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?

__________________